Viikon vinksahtanut viisuväännös:

Lähdön aika (alkuperäisteos Mäkinen-Anttila: Kotkan ruusu)

On aika/ tästä ruveta lähtemään./ Eikö vaikka,/ taikka tyytyä ryhtymään./ Taas oottaa/ kumijalka kulkijaa,/ niin sitä mennään, vaikkei tahtoiskaan.

Ala tulla,/ voitais alkaa poistua./ Ei kai sulla/ sama ain' voi toistua./ Nyt jos mennään,/ voisi vielä keretä,/ en lähtemästä voisi heretä.

Jos lähdet/ vielä kerran kanssani,/ olis tähdet/ silloin seurassani./ Annan kaiken/ jahka ollaan perillä,/ kun vain lähdet ja pysyt hereillä.

Tällä kertaa/ oltava on röyhkeä./ Enhän koskaan/ ole ollut pöyhkeä?/ Nyt mua seuraa,/ yhdessä kai lähdetään?/ Jos susta, kulta, vain on lähtemään.

Lähdön aika/ tulee kerran kaikille./ Siis, vaikka/ oottais valomerkille./ Nyt lähde,/ kun me vielä keritään./ Nyt lähde,/ ennenkuin eritään.