Viikon runo:

Aku Ankkaa ethän auta/ presidentiks', pirulauta./ Kai kirkkoveneen tuherrat/ tai nuijapään tai pakarat?

Viikon sananlasku:

Siitä yli, missä oja on poikittain.

Viikon pienoisnäytelmä: "Panelikeskustelu"

31247.jpg

Roolit: Karu-Arska

          Paavali Älykkö

          Eka Saajanen

(1)Karu-Arska: "Ensinnäkin mä tahtoisin tietää, mitä varten mut on tänne kutsuttu. Se jäi vähän sanoisko epäselväksi tossa kirjelmässä, minkä mä sain."

    Paavali Älykkö: "No meidän tarkoituksemme tässä panelikeskustelussa, joka aiheensa  'Hengen ja ruumiin liitto' mukaisesti on käsittelevä ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden osaa muuttuvassa maailmassa, on tuoda esille sekä ilmiselvästi voittopuolisesti fyysillisen ihmisen, siis Teidän, että minunkaltaiseni antiikin sivistysvaltioiden ajoista juontuvan henkisfilosofisen perimän vaalimiselle omistautuneen akateemisen persoonan - titteleistä tässä yhteydessä viis' - näkökantoja.  Meidän lisäksemmehän debattiin on määrä osallistua eräs nuoremman polven tunnustetuimpiin kuuluva mediafilosofi, nimittäin Eka Saajanen, mutta koska hän  vaikuttaa olevan pahasti myöhässä, ellei peräti tyyten estynyt, ja, kuten kaikki varmasti tiedämme - yhdyn täysin äänessä olevaan puhujaan - aika on ra... harhaa, ja vaikka näin on, katson parhaaksi aloittaa lyhyen alustuksen aiheesta tässä ja nyt."

    K.-A.: "Just."

(2)P.Ä.: "Jo muinaiset... hetkinen, kadotin ajatuksen. Aivan, kuten siis jo muinaiset..."

    Eka Saajanen (tohottaa sisään): "Moi vaan kaikille. Sori et mä oon näin vähän myöhässä, mut mun oli ihan pakko jäädä tohon studion ulkopuolelle tsiigaamaan, kun siellä selviteltiin erimielisyyksiä silleen vanhanaikasesti ihan suoraan sanottuna nyrkeillä. Eikä siinä tainnut kaukana olla, että olisi revitty toiselta rillit päästä ja poljettu parkettiin. Eikö tää ole juuri sitä, mistä mekin täällä kohta jutskataan, että vanha Aatami ja kaikki, kun ei ne sanat tahdo aina oikein riittää, ja sitten pääsee se vanha kunnon anima oikein valloilleen ja sitä rataa..."

    P.Ä.: "Niin, tervetuloa, Eka. Sinä et ole todellakaan ainoa etkä ensimmäinen hengen viljelijä, joka innostuu tuollaisista vulgääreistä esityksistä ikäänkuin ihmisen todellisen luonnon ilmentäjinä. Salli minun kuitenkin tähdentää, että ainoa oikea tapa suhtautua tuollaiseen epäolennaisuuksista riehaantumiseen ja vouhkaamiseen on hiljaisen kyyninen itsestäänselvyyksien latelu ja vinon hymyn säestämä itsensä korostaminen, sillä vain sitä kautta valtakunnan todellinen älymystö voi tuoda itseään esille tässä raaistuvassa yhteiskunnassa. Sitäpaitsi keskeytit asiantuntevan alustukseni."

(3)E.S.: "Joo, mä olen vilpittömän sorry, et mä tällä tapaa syöksyin tänne ja aloin heti jauhaa omaa asiaani, mutta minkä mä sille voin, et mä oon niin helposti innostuva, voisko ihan sanoo et välillä oikee maanikko, jos sille päälle satun. Mut kattokaa nyt, eiks se oo niin, että ihminen ei oo muuta kuin eläin, ja jos se vaikka, siis mä, pääsee tällee isolle medialle esittään kaikkii asioita, mitä on funtsinut, ja vielä kunnolla niitä perusteleen, niin kyllähän siinä häntä heiluu ja kuolaa roiskuu, eikö totta, jätkät?"

    K.-A.: "Nyt siis voisit hetken aikaa miettiä, ennen kun tulet tänne ihmisten ilmoille puhuun läpiä päähäsi. Kaiken maailman kloppeja päästetäänkin puhuun täyttä potaskaa muka hölmölle kansalle. Jos kaikki toi sun huitominen karsitaan pois, niin mitä jää jäljelle, kysynpä vaan."

(4)P.Ä.: "Läpipäistä puheenollen, herra aivoton lihaskimppu, muistan jo äsköisin tuoneeni ilmi pahastukseni illan alustukseni keskeyttämisestä, joten suonet anteeksi..." Mottaa Karu-Arskaa päin pläsiä.

    E.S.: "Kuten huomaamme, sanat eivät todellakaan aina riitä, m.o.t. Tarvitsemme aikalisän."