Viikon pienoisnäytelmä: "Rukkaset"

Roolit: Tumppu, Humppu ja Lumppu

Tapahtumapaikka: Tumpun koti

 

(1)Tumppu: "Ai sinäkö, Humppu. Käy toki peremmälle. En odottanut vieraita tänään..."

    Humppu: "Vieraita, vai? Höpsis. Mulla on tässä vähän kuohuvaa, juhlitaan ja muistellaan menneitä. Ei olisi hullumpaa, vaikka taas alettaisiin viihtyä yhdessä, olen ajatellut."

    Tumppu: "Saahan sitä ajatella kaikenlaista. On vain niin, että minä olen jo aika lailla tottunut tähän yksinolemiseen, enkä usko, että haluaisin pariutua uudelleen. Anteeksi nyt vain."

(2)Lumppu (tulee sisään): "Hei, Tumppu. Ovesi olikin sopivasti jo auki, niin että en viitsinyt koputtaa. Ja kukas se tämä sinun ystäväsi on?"

    Tumppu: "Hei vaan, Lumppu. Saanko esitellä Humpun, joka oli juuri lähdössä. Hän on tavallaan siis ikäänkuin..."

    Humppu: "Minä olen tavallaan siis ikäänkuin se henkilö, joka on ollut Tumpun parina kauemmin, kuin kumpikaan jaksaa muistaa. Viime keväästä asti on vain pidetty sellaista etäisyyslomaa parisuhteenhoitomielessä, niin että tähän on turha kenenkään yrittää tunkea väliin."

(3)Lumppu: "Sallikaa minun nauraa. Tumppu ja minä, me olemme punkanneet juuri samaisesta viime keväästä asti samassa boksissa tavallaan parittomina kaveruksina, ja näinä päivinä olemme aikeissa virallistaa liittomme. Eiköhän olisi parasta, että sinä poistuisit saman tien, etkä häiritsisi onneamme enempää."

    Tumppu: "Noo, tytöt, tytöt. Turhahan näin mitättömästä asiasta on kiistellä. Sopiva ratkaisu minusta olisi, että huvittelemme tänä iltana kolmistaan. Huomenna voimme sitten rauhassa päättää, kumpi teistä minut saa, ellei sitten molemmat."

(4)Humppu: "Vai niin, senkin haiseva, pukinkarvainen lapanen! Autapas vähän, Lumppu!"

    Lumppu: "Mielihyvin, Humppu!"

Humppu ja Lumppu antavat Tumpulle sen, minkä tämä ehkä ansaitseekin.

   Tumppu: "Ah ja voi! Nyt sain molemmilta rukkaset. Ei pidä olla liian ahne, ei."   

Viikon sananlasku:

Löytö omittu, varas vierastettu.

Viikon runo:

Alkaa vuosi, uusi vuosi,/ asioilla uusi kuosi./ Sisältö on samanlaista,/ vaikkei näe, vaikkei haista.