Viikon runo:

Uutta urkee etsijälle,/ työtä työnsä täyttäjälle,/ rahaa roiskuu rikkahalle,/ vaivaa vanhan paikkaajalle.

Viikon sananlasku:

Lammas se, joka viulut maksaa.

Viikon pienoisnäytelmä: "Usva"

40111.jpg

Tapahtumapaikka: tuntematon

Roolit: Ensimmäinen ääni

          Toinen ääni

(1)Ensimmäinen ääni: "Missä olen?"

    Toinen ääni: "Sinä olet siellä, mistä äänesi kuuluu, mutta pieniä ovat murheesi. Kuka olen?"

    I ääni: "Tässä sumussa ei tunne edes omaa ääntään. Voisit yhtä hyvin olla minä."

    II ääni: "Niinhän minä olenkin, minä."

(2)I ääni: "En näe edes kättäni. Jos näkisin, voisin sylkäistä etusormeeni ja päätellä tuulen suunnan. Mutta mitä se auttaisi, kun suuntia ei ole? Eikä sitäpaitsi edes tuule."

    II ääni: "Suunta on aina eteenpäin. Päämäärä sinulta on hukassa. Tunne päämääräsi, tunnet itsesi. En voi auttaa, koska en tiedä, kuka olen."

    I ääni: "Tunnen äänesi, vaikka en näe kasvojasi. Olet minulle tuttu, vaikka yhtä tuntematon kuin peilikuvani peilikuva."

    II ääni: "Kasvoni eivät jätä minua rauhaan, ennen kuin näen ne."

(3)I ääni: "Mitä tämä on? Kaikki muuttuu. Näen vähemmän kuin hetki sitten, jolloin en nähnyt mitään."

    II ääni: "Jumalhämärä on alkanut. Sinun täytyy nähdä se, mitä ei voi nähdä, että pelastuisit."

    I ääni: "En vieläkään voi nähdä mitään, mutta toivon, että voisin tuntea. Edes varpaani."

    II ääni: "Sinun varpaasi eivät merkitse mitään verrattuna siihen, että minä hukkasin sieluni."

(4)I ääni: "On pimeää ja kylmää. Onko tämä kuolema?"

    II ääni: "Kuolema on olemattomuutta. Tämä ei ole kuolema. Syleikäämme."

    I ääni: "Nyt ymmärrän kaiken."

    I