Viikon sananlasku:

Lapio opettaa kaivamaan, talikko luomaan.

Viikon runo:

Anna arvo aatokselle,/ teehän tietä tuotokselle./ Jätä muille jahkaukset;/ silloin saat sa vastaukset.

Viikon pienoisnäytelmä: "Solubiologiaa"

Roolit: Yksisoluinen

          Toinen yksisoluinen

          Kaksisoluinen

(1)Yksisoluinen: "Elämme täydellisessä maailmassa. Saamme kaiken tarvitsevamme ilman ponnisteluja, eikä meidän tarvitse vaivautua edes pohtimaan olemassaolon tarkoitusta."

    Toinen yksisoluinen: "Mmmh, mmmh."

    Y.: "Tarkoittaako tuo, etta yhdyt edelliseen puhujaan, siis minuun?"

    T.: "En tiedä, mitä tarkoitat yhtymisellä. Viitaten puheenvuoroosi, olen kyllä pohtinut olemassaolon tarkoitusta ja päätynyt vastaukseenkin. Mmmh, mmmh."

    Y.: "Joka on? Se vastaus siis?"

    T.: "Olemassaolon tarkoitus on jakautuminen, ja olen varma, että onnistun siinä hetkenä minä hyvänsä. Mmmh, mmmh, mmmmmh..."

(2)Kaksisoluinen (kaksiäänisesti): "Onnistuinpa! Siis me onnistuimme, tarkoitan, että meistä yhdestä tuli nyt kaksi, vieläpä ilman papin aamenta."

    Y.: "Totta vieköön. Mitä luulet... siis luulette tuolla saavuttaneenne? Kasvaneen ravinnon- ja tilantarpeen, eturistiriitojen ja lisääntyneen jakautumispaineen lisäksi, siis?"

    K. (kaksiäänisesti): "Hyvä kysymys, entinen kohtalotoveri. Tuota sietää hieman pohtia."

(3)K. (kaksiäänisesti): "Meistä jakautuminen on hyväksi. Olemme edelleen yksilö, yksilö, joka voi tarpeen tullen nuorentaa itseään korvaten jakautumalla elonsa päätepisteessä olevan solun. Voimme jakautua ja jakautua, kunnes olemme syrjäyttäneet kaikki muut, ja saavuttaa siten maailman herruuden."

   Y.: "Mutta miksi? Ettehän jättiyksilönäkään kykenisi muuhun kuin ajelehtimaan tahdottomasti ja imemään itseenne yhä enemmän ravintoa voidaksenne tarkoituksettomasti jakaantua."

    K. (kaksiäänisesti): "Meidän ei tarvitse vaivautua vastaamaan tuohon, sinä jakautumiskyvytön hylkiö."

(4)K.: "Mitä arvelet, pitäisikö meidän erikoistua?"

    Y.: "Aaaargh!"